uusi blogi

Heippa kaikki, tässä tulee luultavasti tämän blogin viimeinen kirjoitus. Kuten kaikki seuranneet tietää Kalle lähti uuteen kotiin viime huhtikuussa. Uudessa kodissa hepalla on kaikki hyvin. Kalle on päässyt niin hyppäämään, kuin sileällä menemään, sekä paljon pitkiä maastolenkkejä porukalla. On ollut hirveän helpottavaa kuulla, että hepalla on kaikki hyvin ja viihtyy uudessa paikassa.

Nyt kun hevostelun on loppu oli aika tehdä muutakin, joten perustin uuden blogin. Blogissa juttua niin mun elämäntapamuutoksesta, liikunnasta, normi elämästä ja muusta

https://jennavirtanen.blogspot.fi/

<3

Muutoksen tuulet

Joskus on vaan pakko mennä eteenpäin. Viime kesän lopulla erosin lopullisesti pitkästä parisuhteesta todella pitkän pohdinnan jälkeen. Kaipasin muutosta elämään johon en ollut tyytyväinen ja koin että haluan kokea vielä paljon kaikkea. Olin jo pitkään tuntenut sisälläni haluavan muuta kuin mitä sillä hetkellä oli. Eron jälkeen muutin takaisin iskälle, sillä exä jäi meidän taloon asumaan. Talo meni myyntiin tammi-helmikuussa ja on edelleen myynnissä. Tiesin myös, että hevosesta on pakko luopua, jos meinaan päästä elämässäni eteenpäin, sillä rahat ja aika ei vaan riitä kaikkeen.

Pitkällisen ja vaikean pohdinnan jälkeen kuitenkin päädyin laittamaan Kallen myyntiin, sillä en nähnyt tilanteessa muuta järkevää vaihtoehtoa. Lisäksi Kalle on tällä hetkellä todella hienossa kunnossa ja sen käytös ja ratsastettavuus ja kaikki on ihan eria kuin 4 v. sitten. Jonkin verran tulikin kyselyitä, mutta ei yhtään sellaista paikkaa mihin Kallen halusin myydä, sillä rahaa tärkeämpää oli mulle että hevonen saa hyvän kodin, jossa sen tempperamenttistäkin luonnetta ei pelästytä.

Lopulta koin yhden vaikeimmista päivistäni torstaina 13.4.2017, jolloin Kalle lähti uuteen kotiin. Toisaalta helpotus, mutta samalla kova haikeus ja ikävä jäi, sillä niin rakas tuo karvakorva mulle on, että olisin halunnut pitää sen sen elämän loppuun saakka. Tässä vklp yli mietittyäni asiaa ja samalla kuullut, että uudessa paikassa on mennyt hyvin, olen entistäkin varmempi, että päätös oli oikea. Joskus niistä rakkaimmistakin on luovuttava ja uskallettava ottaa se askel elämässä eteenpäin. Toivotankin erittäin hyvää tulevaisuutta Kaltsulle ja uudelle kodille<3

Viimeinen ratsastus ja heppa lähdössä uuteen kotiin. Vaikka sitä pelotti mennä traileriin ja se ihan tärisi, se käveli luottavaisesti suoraan mun perässä sinne, mitä en olisi koskaan uskaltanut edes toivoa. Ei oo mitään parempaan kuin ansaita hevosen luottamus <3

Mun ja Kallen matka ei todellakaan ole ollut helppo ja moni onkin sanonut, että mikset jo luovuta. Tämä karvakorva varasti mun sydämen jo heti karsinassa ja se oli menoa sen jälkeen. Olin luvannut että tulen pärjäämään hevosen kanssa ja päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä hevonen on opettanut mulle enemmän kun kukaan muu hevonen tähän asti ja tulee varmasti opettamaan myös muita. Eikä sitä koskaan tiedä vaikka tiemme Kaltsun kanssa vielä joskus kohtaisikin.

Meidän matka 31.7.2013-13.4.2017 <3

Kaverusten kesken!

Viime viikolla täällä kuten vissiin vähän koko Suomessa oli pakkasta jonkin verran ja Kalle saikin omistajan mukavuudenhalun takia vähän kevyemmän viikon. Edellismaanantaina ratsastin vielä hepan ja se oli oikein kiva, mitä se nyt muutenkin pääasiassa on. Tiistaina juoksutin ja päästin maneesiin hetkeksi vapaaksi. Pakkanen oli kiristynyt ja hevonenkin oli vähän vireän olonen, nii aattelin pienen päästelyn tekevän hyvää.

Keskiviikkona heppa vietti vapaata. Torstaina kaveri tallilta soitti, kun oli kaunis pakkaspäivä, että kokeillaanko laittaa Kalle ja Nipa laitumelle juoksentelemään yhdessä. Nehän ei ole koskaa samassa tarhassa tai laitumessa ollut, mutta ovat tarha naapureita ja muutenkin ovat vaikuttaneet tulevan hyvin toimeen keskenään. Suuntasin siis suoraan salilta tallille ja vitsit, että harmitti, etten kerennyt hakemaan kameraa mukaan. Ulkona oli noin -15 pakkasta ja aurinko paisto, ei siis kauniimpaa keliä voinut toivoa. Tallilla suojitin hepan kaikki jalat ja vaihdoin ohuemman loimen, jonka jälkeen lähdettiin suuntaamaan hepat kohti laidunta.

Ne oli täysin sekasin ja Kaltsukin hyppi vaa pystyyn, kun ei millään malttanut. Lopulta naru vaa liukui riehumisen seuraksena kädestä ja Kaltsu juoksi Nipan ohi laitumelle, jolloin Nipakin pääsi irti. Molemmilta heti narut poikki ja siitä se kiitolaukka sitten läksikin.

Vitsit niillä oli hauskaa, ne laukkasivat kilpaa ympäri laidunta kuin mitkäkin parhaat kaverit. Lumi pöllysi sen minkä voi, sillä lunta ei juuri ole. Harmi, että jäin alkuun vaan ihastelemaan ja naureskelemaan niitä, kun olivat niin onnellisen näkösiä, etten edes kuvia tajunnut ottaa. Kun suurimmat energiat oli kulutettu, alkoi vauhti hieman tasaantumaan ja ravailivat vielä jonkin aikaa.
Lopulta ne rauhottuivat. Vieläkään ei mitään ongelmia toistensa kanssa, seisoivat vierekkäin ja haistelivat, ilman mitään riekkumista. Loppuun vielä kävelytettiin kaksi aika rauhallista ja väsähtänyttä, sekä onnellista heppaa.

<3

Perjantaina Kallella oli vielä kengitys ja heppojen kengitykset kesti niin kauan, etten kerennyt enää ratsastamaan. Eilen maanantaina kävin taas hepan selässä ja se oli oikeen rauhallinen ja kiva.

Harmi kun pakkaset loppuivat ja hepat joutuvat olemaan tarhoissa, jotka ovat sen verran pienet, etten noita kahta kuitenkaan uskalla etenkään hokkiaikana päästä samaan.

Kurkuma ja Kamomilla

Kalle alkaa olla ulkomuodollisesti aika kivan näkönen. Se ei ole enää hoikka ja lihakseton. Lihasmassaa se on saanut ihan hurjasti lisää ihan viimeisen vuoden aikana ja massaa noin muutenkin. Ei muistuta enää laukkahevosta vaan ihan oikeaa ratsua. Kaltsulle on kokeiltu jos jotakin lihottamiseen ja massan kasvatukseen, mutta samalla ruokinnasta ei saa heppa kuumua ja myöskin herkkä vatsa ei ihan mitä vain ruokaa kestä.

3,5vuoden takainen kuva, noin kuukausi sen jälkeen kun heppa oli mulle tullut.

Tärkein Kallen ruokinnassa on lähes vapaa heinä. Se saa heinää niin paljon kun jaksaa syödä. Tänä vuonna heinä on sopinut Kallelle kivasti ja se on syönyt sitä hyvin ja pitänyt hevosen hyvässä massassa. Aamuisin ja päivisin Kalle syö heinää tarhassa olevasta heinäkaukalosta, johon lisätään päivittäin 2 kertaa heinää, koskaan se ei ihan tyhjäksi pääse. Heinäkaukalo on hyvä, sillä hevonen ei joudu poimimaan heinää hiekasta, lisäksi Kalle ei syö maasta kaikkea. näin Kalle saa syödä pää alaspäin, eikä heinää mene hukkaan niin paljon. Sisällä ollessa Kallella on iso heinäverkko täynnä heinää, josta riittää seuraavaan aamuun asti. Heinäverkon laitettua hepan vatsa on voinut selvästi paremmin ja sen yleisilme on rauhoittunut, kun ei pääse pitkiä ruokintavälejä tulemaan. Ennen verkkoakin se sai heinää paljon, mutta sotki ne karsinaan, eikä syö talloutuneita heiniä.

Heinän lisäksi Kalle saa vain puuron, johon tulee reilu 0,5l greenlineä valkuaistäydennykseen ja muutenkin vatsan hyvinvointiin. Greenlinen määrää muutetaan aina hevosen lihavuuskunnon mukaan, mutta tällä hetkellä tuo reilu puoli litraa on oikeen sopiva.

Lisäksi puuroon tulee 2,5dl marstall mash, tämäkin vatsan hyvinvointiin ja on toiminut paremmin kuin pellava. Lisäksi tämä tuo hyvin makua puuroon, jolloin puuroa ei jää ruokakipon pohjalle.

2dl kivennäinen. Kalle saa tällä hetkellä black horsen kivennäistä, joka on toiminut hyvin Kallen vatsalle, eikä se ole oireillut tästä kivennäisestä.

Uutena juttuna Kaltsu saa vatsan hyvinvointiin 1rkl kurkumaa ja 2 rkl kamomillaa, kamomillaa auttaa myös rauhottamaan hermostuneita hevosia, joten sekin ominaisuun enenmmän kuin hyvä Kallelle, vaikka se nykyisin suht rauhallinen onkin.

Nämä tarttui vähän sattumalta mukaan. Kallella on koko 3,5v ollut hieman löysä vatsa. Välillä se heinästä riippuen on vähän kiinteämpää ja toisinaan taas ihan velliä. Juuri ennen uutta vuotta Kallen vatsa meni uudesta paalista ihan veteläksi ja takajalat olivat todella sottaset. Lähdin hakemaan sille ruokintakalkkia, sillä lukuisia vatsavalmisteita kokeilleena, se oli ainut josta oli edes pieni apu. Sattumalta näin chia de Gracia hyllyn ja aikanikuluksi lueskelin tuoteselosteita. Päätinkin laittaa kalkin takaisin hyllyyn, koska suurta hyötyä siitä ei ollut. Otinkin kokeiluun kurkuman ja kamomillan.
Muutaman päivän päästä menin tekemään aamutallia ja yllätyin kun siivosin Kaltsun karsinan. Siellä ei ollu yhtään löysää kasaa, vain lähes kuivia ja kunnon kikkaran mallisia kakka kasoja. Myöskin hevosen takapää oli täysin puhdas. 3,5vuoteen ei mikään ole hevosen löysään vatsaan auttanut ja nyt ainakin vaikuttaa näiden muutamien viikkojen jälkeen vatsan tilanne erittäin hyvältä. En voi kuin suositella tällä kokemuksella kyseisiä tuotteita vatsaongelmallisille.

Tässä vielä valmistajien sivuilta tiedot tuotteista.

Kamomilla:
Kamomilla sopii hevosen ihon hoitoon, ihottumille ja haavoille, erilaisten tulehdustilojen hoitoon, suoliston ja vatsan hyvinvoinnin ja/tai vatsahaavan tukihoitoon. Kamomilla ehkäisee tulehduksia vatsan  limakalvoilla ja lievittää kipuja, laukaisee vatsakramppeja. Sopii myös hermostuville ja stressaantuville hevosille. Kamomilla sopii myös käytettäväksi varsoille sekä tiineyden aikana.

Kurkuma:
Kurkuma on luonnon oma kortisoni ja yksi sen tehokkaimmista vaikutusalueista onkin erilaisten kipujen ja särkyjen torjuminen. Vaikuttavana aineena tulehdusten ja kivun hoidossa on kurkumiini, joten on oleellista, että käytetystä kurkumasta on tutkittu kurkumiinin esiintyvyys, joka vaihtelee merkittävästi sadoittain. Hevosille tarkoituteussa Chia de Gracian kurkumassa on tutkitusti kurkumiinia jopa 2 -4 %.  Kurkumiinin tehosta erilaisiin tulehduksiin on paljon erilaista tutkimustietoa.

Lääketieteessä kurkumaa käytetään tulehdusten ja kivun hoitoon erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Kurkuma vähentää kipua yhtä tehokkaasti kuin parasetamoli ja siksi se voi helpottaa myös nivelrikon oireita varsin paljon.

Kurkuma on antibakteerinen ja vahva antioksidantti, joka heikentää mm. erilaisten bakteerien, virusten ja hiivojen elinkykyä.  Yksi merkittävistä käyttökohteista on erilaiset vatsavaivat. Kurkumaa voidaan käyttää hevosen tai koiran erilaisiin vatsavaivoihin,  jotka liittyvät esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymään tai muihin ruoansulatushäiriöihin. Kurkuma myös vähentää suolistokaasujen muodostumista sekä tasaa suoliston ja elimistön ph-arvoa neutraaliksi. Tutkimustulosten perusteella kurkumiini vaikuttaa positiivisesti myös munuaisten ja maksan tulehdusarvoihin (puhdistaa ja vahvistaa).

Vielä kun muistaisi viedä tallille mustapippuria, jota lisätään hiukan hevosen ruokaan tehostamaan kurkuman vaikutusta. Näiden lisäksi hepalla on suolakivi ja lisään vielä ruokalusikallisen suolaa puuron joukkoon. Makua tuomaan laitan välillä vielä omenaa tai porkkanaa.

Heppa on tällä hetkellä hyvässä kunnossa niin ulkonäöllisesti, kuin ratsatuksellisesti ja myöskin henkinen puoli on tällä hetkellä hyvällä mallilla. Enää ei joka puskassa ole mörköjä vaanimassa pientä ponipoikaa.
 

Millainen ruokinta teidän hevosilla on ja onko teillä kokemusta yrteistä ruokinnassa?

Tulisipa kunnon talvi!

Tammikuun alussa saatiin muutaman päivän kunnon paukkupakkaset, jolloin saatiin kaivaa jopa paksuin ulkotoppis pariksi päiväksi pihalle päälle. Kalle loimaili kovat pakkaset omien kiireiden vuoksi ja olikin pakkaspäivien ja lähes viikon loman jälkeen aika pörheällä päällä. Toivoisin tänne eteläänkin pakkasta ja edes hiukan lunta. Maanantaina päästin Kallen ekaa kertaa tänä talvena laitumelle. Pohja oli kuitenkin kovin liukas ja kova, joten juurikaan ei heppa siellä liikkunut. Muutamia ihan kivoja kuvia tuli kuitenkin otettua.

Nyt saatte paljon kuvia.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

Mikä kuvista oli suosikkinne??

Muuten kallen kuulumisia. Kalle voi oikeen hyvin ja pyöreästi, eipä oo laiha enää ja lihaksia on tullut todella paljon lisää. Muutenkin Kalle on liikkunut hyvin ja energisesti. Sen voiman ja ratsastetavuuden paranemisen huomaa hyvin. Tarttis joku päivä saada joku videoimaan ratsastusta. Ruokintaankin tullut pieniä muutoksia, mutta aattelin niist kirjotella erikseen.